Ruuhkavuodet – eli miten yhdestä ihmisestä tuli projektipäällikkö, sihteeri ja sukkien etsijä

Kaunis elämänvaihe, jolloin sinulla on enemmän vastuuta kuin aikaa ja enemmän tavaraa eteisessä kuin missään muussa huoneessa.

Aamut alkavat säätämisellä.

Kuka viedään?

Kuka hakee?

Onko liikuntapäivä?

Missä reppu?

Missä toinen sukka?

Kuka söi viimeisen leivän?

Ja miksi kukaan ei kertonut eilen, että kouluun tarvitaan pahvilaatikko?

Pahvilaatikko.

Onko kukaan nähnyt mun puhelinta?” 

Ja sitten joku ilmoittaa, että tänään pitäisi olla mukana eväät, jumppavaatteet, joku lomake, kirjastokirja ja ilmeisesti myös pahvilaatikko. Pahvilaatikko. Koska tietenkin.

Kahvi on edelleen keittiössä. Haaleaa jo. Ja sinä seisot eteisessä ilman toista hanskaa ja mietit, missä vaiheessa elämästä tuli tällaista.

Ruuhkavuodet ovat vähän kuin työ, josta ei saa palkkaa

Tai no, saahan siitä palkkaa. Rakkauden muodossa. Ja joskus halauksina.

Ja joskus myös siinä muodossa, että joku tuo sinulle piirustuksen, jossa olet kuulemma prinsessa, vaikka todellisuudessa olet viimeiset kolme päivää kulkenut samoissa verkkareissa, hiukset harjaamatta nutturalla takkuisena. 

Ruuhkavuosissa olet samanaikaisesti kokki, kuljettaja, siivooja, kalenterivastaava, IT-tuki, lääkekaappi, tunne-elämän kriisityöntekijä ja ihminen, joka tietää tasan tarkkaan, missä yhden tietyn värinen vesipullo sijaitsee.

Mutta omat tavarasi? Niitä ei tietenkään löydy. Aina löytyy jonkun muun tavara.

Oma avain? Ei. Lapsen kadonnut hanska? Kyllä, kolmen sohvatyynyn alta.

Sitten pitäisi vielä pitää itsestään huolta

Hyvinvointiohjeet ovat usein ihania. Nuku riittävästi. Liiku. Syö terveellisesti. Meditoi.

Ole läsnä. Pidä palauttavia taukoja. Kuulostaa hyvältä. Jopa täydelliseltä. Mutta kerro tämä sille ihmiselle, joka söi lapsen lautaselta kolme makaronia ja joi kahvin lämmitettynä mikrossa. Hyvinvointi: check. Liikuntaakin tuli harrastettua. 

Kannoin kauppakassit, pyykkikorin ja yhden neljävuotiaan, joka päätti päiväkodin pihalla juuri muuttua täysin liikuntakyvyttömäksi.

Joskus ruuhkavuosien hyvinvointi onkin vähän toisenlaista. Se on sitä, että tilaat ruokaa, koska tänään ei yksinkertaisesti jaksa. Se on sitä, että annat pyykkien olla vielä yhden päivän. Se on sitä, että et siivoa lastenhuonetta, koska huoneen oven voi sulkea. Se on sitä, että menet nukkumaan ennen kuin kaikki on tehty. Koska pieni spoileri: kaikki ei tule koskaan olemaan tehtynä. Kaiken ei tarvitsekaan olla täydellistä.

Ehkä tässä onkin ruuhkavuosien opetus

Täydellistä arkea ei ole olemassa.

On vain tiistai. Joskus hyvä tiistai tarkoittaa sitä, että kaikki löysivät ajoissa ulos ovesta. Joskus se tarkoittaa sitä, että kukaan ei unohtanut lasta harrastuksiin. Joskus se tarkoittaa sitä, että päivällinen onnistui ilman, että kukaan itki. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Kodin ei tarvitse olla Pinterestistä. Päivällisen ei tarvitse olla ravintolatasoa. Pyykkien ei tarvitse olla kaapissa ennen nukkumaanmenoa.

Ruuhkavuodet ovat kaaosta.

Ne ovat meteliä, kiirettä, kadonneita sukkia, kylmää kahvia ja kysymyksiä, joihin kukaan muu ei tunnu tietävän vastausta.

Mutta ne ovat myös naurua, halauksia ja pieniä hetkiä, joita ei ehkä juuri nyt tajua painaa mieleen.

Ja niitä hetkiä, jolloin katsoo ympärilleen ja miettii:

“On tämä kyllä aikamoinen sirkus.”

Mutta tämä on minun sirkukseni.

Ja ehkä juuri siksi aika ihana. ❤️

 

Riittää, että selviää. Yksi päivä kerrallaan, kunhan kahvia riittää.

Missä se puhelin nyt on?