Täällä blogin puolella on ollut hiljaista. Ei sillä, että elämässä olisi ollut hiljaista. Päinvastoin. Täällä on pyöritetty tätä perinteistä sirkusta, jossa kukaan ei tiedä, missä kenenkin sukka on, ruoka pitäisi tehdä kolme kertaa päivässä ja vessassa yksin käyminen on lähinnä kaunis kaukainen haave.
BLOGI
Kun elämä on täynnä, sinun ei tarvitse olla.
Tervetuloa paikkaan, jossa ruuhkavuosia ei tarvitse suorittaa.
Täällä puhutaan arjesta sellaisena kuin se oikeasti on: keskeneräisenä, välillä kaoottisena, joskus väsyttävänä – mutta myös täynnä pieniä hetkiä, joihin voi pysähtyä.
Kaiken ei tarvitse olla valmista. Kaikkeen ei tarvitse ehtiä. Eikä jokaisen päivän tarvitse olla tehokas. Ruuhkavuosien keskellä rauha ei ehkä tarkoita hiljaista kotia, tyhjää kalenteria tai kiireettömiä aamuja. Se voi olla pieni hetki kahvikupin äärellä. Yksi syvä hengitys ennen seuraavaa menoa. Lupa sanoa ei. Tai päätös olla tänään riittävä-täydellisen sijaan. Rauha ei löydy aina arjen ulkopuolelta. Joskus se rakennetaan keskelle sitä.
Syysloma. Ah, ihana syysloma! ❤️
Minullakin on välillä raskasta.
Miksi kirjoitan kasvottomasti?
30.09.2026
Olet ehkä huomannut pienen yksityiskohdan tässä blogissa. Miksi en näytä, kuka olen? Se ei ole sattumaa, eikä se tarkoita sitä, että haluaisin piiloutua.
Viime yönä meillä ei nukkunut kukaan.
Siis aivan käsittämättömän ihanaa.
Kello käy
11.09.2026
Vettä sataa kaatamalla. Sellaisella tavalla, että sade hakkaa ikkunaa jo ennen herätyskelloa ja tekee aamusta harmaan ennen kuin päivä on kunnolla edes alkanut.
Oli nimi. Mielipiteitä. Harrastuksia. Ystäviä. Vaatteita, joita ei tarvinnut valita sen perusteella, kestävätkö ne banaanin, oksennuksen tai tusseja. Vai piilottavatko raskauksien jälkeiset makkarat vyötäröltä ja ovatko varmasti mukavat päällä kun kyykkäät lattialle tipahtaneita sukkia.
Ruuhkavuodet – eli miten yhdestä ihmisestä tuli projektipäällikkö, sihteeri ja sukkien etsijä
04.09.2026
Ruuhkavuodet – eli miten yhdestä ihmisestä tuli projektipäällikkö, sihteeri ja sukkien etsijä
Sana itsessään saa monet huokaisemaan syvään. Aamut täynnä lähtemistä. Päivällä omat työt, illalla harrastukset, ruoanlaitto, pyykit, läksyt ja iltatoimet. Ja juuri kun viimeinen lapsi on saatu nukkumaan, huomaat mielessäsi pyörivän vielä huomisen...